Miksi heittäytyminen pelottaa?

Heittäydy! Senkun menet ja teet! Heittäytyminen on helppoa, ei tarvitse kuin mennä!

Kuinka moni on joskus jäätynyt sosiaalisissa tilanteissa? Katsonut vierestä kun muu porukka joraa ysärihittien tahtiin leit kaulassa, selaillut karaokelistaa loputtomiin muka etsien oikeaa biisiä, pyrkinyt valumaan penkin alle kun esityksessä etsitään vapaaehtoisia, lamaantunut pyrittyään tuloksetta sisään keskustelukupliin tai sukeltanut kahvikupin pohjalle kun kokouksessa joku alkaa tekemään jotakin osallistavaa?

Minä ainakin. Jokainen edellä olevista esimerkeistä on suoraan omasta historiastani. Toisinaan kyseessä on ollut tilanne, jossa en edes halunnut lähteä mukaan toimintaan. Osallistumisen sosiaalisen paineen vuoksi toisinaan jäätyy, koska tuntuu että on pakko. Kuka haluaisikaan jäädä ulkopuolelle. Siinä sitä sitten ollaan limbossa omien tarpeiden ja oletettujen odotusten kanssa.

Mutta aina ei ole näin. Usein tekisi mieli, mutta jostain syystä ei saa lähdettyä, heittäydyttyä. Sisällä jokin huutaa ”HALUAN MENNÄ!”, mutta pääkopassa syntyvä jäätikkö hiljalleen leviää pitkin kroppaa. Mitä pidemmälle tämä jää ehtii levitä, sitä näennäisesti suuremmaksi kynnys heittäytyä muodostuu. Pää keksii loputtoman määrän hyviä syitä olla menemättä ja suoltaa samalla liukuhinalta itseään parjaavia kommentteja.

”Hyvä vaan kun et mene, et sitten nolaa itseäsi”

”Kaikki huomaa ja tuijottaa just sua, tee jotain!”

”Miten sua voi pelottaa näin yksinkertainen asia?”

Tässä itseruoskimisen ja jäätymisen kierteessä aika tuntuu hidastuvan, omat toiminnat ovat suurennuslasin alla, eikä mikään ratkaisu lopulta ole oikea. On vaan päästävä pois.

Yllä oleva esimerkki voi tuntua äärimmäiseltä, mutta ahdistus ja pelko toimii näin. Pahimmillaan näennäisen pienestä katseesta tai eleestä voi muodostua ensiaskel tälle kierteelle. Toisinaan hyvänä päivänä voi taas olla täysin huomaamatta samoja tilanteita, joista edellisellä kerralla kompastui kyseiseen limboon.

Kun tarkastellaan henkilöitä, jotka kerrasta toiseen löytävät itsensä joraamasta, keskustelemasta, osallistumasta ja hyppäämästä mukaan, tulee väistämättä mieleen yksi taito: He ovat hyviä heittäytymään.

The brave man is not he who does not feel afraid, but he who conquers that fear. – Nelson Mandela

Mitä heittäytyminen on

Heittäytyminen on terminä monipuolinen. Siihen liitetään itsevarmuutta, rohkeutta, rentoutta, sosiaalisuutta, hälläväliä-asennetta ja tilanteesta riippuen muita taitoja. Sanon taitoja, koska kaikkia edellä olevia voi harjoitella ja niissä voi tulla paremmaksi.

Heittäytyminen sisältää symbolisesti myös merkittävän sanoman. Ensinnäkin kyseessä on toiminta, jossa heität itse itsesi, kukaan muu ei tee sitä puolestasi tai pakota hyppäämään. Kyseessä on myös lempeä ele; ei esimerkiksi kaatuminen, putoaminen tai leppäkeihäänä lentäminen. Lisäksi heittäytymisessä on kyse tyhjän päälle päätymisestä, tuntemattoman kohtaamisesta ja hyväksymisestä. Heittäytyessä luovutaan kontrollista, koska lopputulosta ei tiedetä. Antaudutaan virran vietäväksi ja katsotaan mitä tapahtuu.

Heittäytymisen (ja lähes kaikki muukin) pelko johtuu kontrollin puutteen uhasta. Et tiedä lopputulosta, etkä edes polkua paria askelta eteenpäin. Oli kyse sitten tanssimisesta, luovien menetelmien käyttämisestä työympäristössä tai huomiota herättävien vaatteiden käyttämisestä, seuraukset pelottavat vääjäämättä enemmän kuin itse toiminta. Benjihyppy pelottaa loukkaantumisen vuoksi, tanssiminen pelottaa muiden tuomitsevien katseiden vuoksi, kosinta pelottaa kielteisen vastauksen vuoksi

Juju piileekin siinä, että et voi täysin kontrolloida lopputulosta ollessasi tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Se on mahdotonta, tällainen kontrolli on illuusio! Voit johonkin asti kontrolloida itseäsi, mutta muiden toiminta ja teot eivät ole sinun vallassasi. Ja näin ollen myöskään seuraukset eivät ole sinun kontrollissasi. Asioita tapahtuu joka tapauksessa, ja oma asenteemme tapahtumia kohtaan on se, joka aiheuttaa pelkoa, ahdistusta ja tuskaa.

Ainoa vaihtoehtomme on harjoittaa joustavuutta ja hyväksymistä. On harjoiteltava tilanteiden ja lopputulosten hyväksymistä sellaisena kuin ne tulevat. On pyrittävä olemaan joustava omien toiveiden ja todellisen lopputuloksen mennessä ristiin. Lopulta kyse on kuitenkin siitä, miten saisit parhaan lopputuloksen juuri tällä hetkellä olevasta tilanteesta.

Tämä ei tarkoita passiivisuutta, päinvastoin! Joustaminen ja hyväksyminen ovat aktiivisia valintoja. Päivittäin on pyrittävä aktiivisesti kääntämään pettymyksiin, jännityksiin ja pelkoihin liittyvä reaktio tyrmäämisestä kohti hyväksymistä. On pyrittävä aktiivisesti arvioimaan tämän hetkinen tilanne ja toimimaan sen mukaisesti.

Tärkeintä on vastata kysymykseen ”Mitä seuraavaksi?”

Pelko on pahin juuri ennen heittäytymistä, kaikki tämän jälkeen tuntuu paremmalta. Käyttääkseni hyödyksi Will Smithin laskuvarjohyppy-tematiikkaa, pelko ennen hyppyä kasvaa aina siihen pisteeseen asti, kunnes hyppää. Tämän jälkeen, tilateessa jossa olisi käytännössä eniten syytä pelätä, pelko katoaa. Tärkeintä on ottaa ratkaiseva ensimmäinen askel!

Heittäytymisen kehittämiseen ehdottomasti paras keino on harjoittaa improvisaatiotaitoja. Improvisaation ydinperiaatteisiin kuuluvat tyhjän päälle hyppäämisen hyväksyminen, kontrollista luopuminen ja tuntemattoman kohtaaminen joustavasti. Mikäli et syystä tai toisesta pääse osallistumaan improvisaatiokurssille, alla on muutama ensiapu heittäytymiseen.

6 keinoa heittäytymisen helpottamiseen:

 

  • Ota askel kerrallaan. Paloittele pelottava asia mukavan pieniksi palasiksi ja ota yksi askel kerrallaan. Jos laulaminen julkisesti pelottaa (mutta kiinnostaa!), ensimmäinen askel voi olla vaikkapa yksin kotona ääneen hyräily lempikappaleesi tahtiin.
  • Käytä hetki pahimman mahdollisimman seurauksen pohtimiseen. Seuraa katastrofiajattelun ketjua niin pitkälle, kunnes omat perustelusi alkavat kuulostaa naurettavilta. Tulet huomaamaan, että korkea kynnys ja nuo skenaariot ovat kuvitelmaa.
  • Älä odota liikoja. Odotukset voivat nostaa kynnystä heittäytyä. Voi olla että suurten fanfaarien ja räjähdysten sijaan lopputuloksena on mukava lyhyt keskustelu uuden tuttavuuden kanssa, ja se on tosi ok. Oman pelkonsa kohtaaminen on jo itsessään palkitsevaa!
  • Suuntaa huomiosi toisiin ihmisiin. Hae kontaktia ja keskity siihen, miten muilla menee. Nauti vapaasti muiden ihmisten heittäytymisestä ja huomaat pian että se helpottuu itseltäsikin. Uskalla innostua!
  • Suuntaa kohti pelkoa. Ellet kohtaa pelkoasi, annat sen rajoittaa. (Pelko on supervoima)
  • Hanki luotettava jäänrikkoja. Joku läheinen ystävä, jolle ei pelota myöntää pelkäävänsä ja tarvitsevansa apua. Jäänrikkoja vetää sinut lempeästi mukaansa ja innostaa omalla energiallaan heittäytymään.
  • Bonus: Muista, että jokainen kamppailee näiden asioiden kanssa. Et ole yksin, mistä syystä muiden huomio on todennäköisesti yhtä paljon itsessään, kuin missään mitä sinä teet.

Rohkeutta ja menestystä heittäytymiseen!

– MK

Kirjoittaja on improvisaatiovalmentaja Markus Kaustell. Markus fasilitoi improvisaatiovalmennuksia yrityksille ja yhteisöille sekä Suomessa että kansainvälisesti.

Tykkää meistä ja jaa sisältöä: