Yrittäjä, oletko tietoinen kaikista kehosi lähettämistä viesteistä? Tiedätkö ensivaikutelman voimasta? Osaatko tauottaa puhettasi ja ottaa yleisöön oikeanlaisen katsekontaktin? Löytyykö taskusta hyviä vitsejä tunnelmaa keventämään? Onko diaesityksesi selkeä ja voiko esityksesi tiivistää kolmeen pääpointtiin? Onko asusi linjassa persoonasi ja välittämäsi viestin kanssa? Osaatko valmistautunut kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin?
Ylläoleva kysymysliuta aiheuttaa itselleni väristyksiä ja epäluuloja omaa itseäni tai kompetenssiani kohtaan. Aivan varmasti omassa vuorovaikutuksessa on puutteita, mutta auttaako niiden pänttääminen tai niistä muistuttaminen? Mielipiteeni on, että ei auta.
Esiintymistilanteeseen joutuvalla yrittäjällä on jo niin paljon asioita muistettavana, ettei erikseen esiintymistaitojen ulkoa opettelemisessa ole järkeä. Tietoisuus on hyvä alku, mutta esiintymistaidon työkaluja (kuten mitä tahansa muitakin työkaluja) on treenattava siten, että ne tuntuvat luontevilta ja tulevat käytetyksi sen suuremmin ajattelematta. Yleisö tunnistaa epäaidon esiintyjän ja pelaakin jo bullshit-bingoa nopeammin kuin huomaatkaan.
Esiintymistaito
Esiintymisellä tarkoitan tässä yhteydessä tilannetta, jossa olet joko yksin tai ryhmässä muiden katseiden alla. Tilanteet voivat olla monimuotoisia; arkipäiväisistä palavereista ja asiakastapaamisista paineistettuihin pitchaustapahtumiin tai vaikka seminaareissa puhumiseen. Olennaista on se, että muut tarkastelevat viestintääsi ja sen välineitä.
Käsitän esiintymistilanteen kolmen osa-alueen kokonaisuutena
- Miten suhtaudut itseesi
- Miten suhtaudut yleisöösi
- Vuorovaikutus näiden kahden välillä
Itsestään on helppo lähteä. Vai onko? Siinä mielessä on, että omaa toimintaansa voi halutessaan tarkkailla ja tiedostaa lähes kellon ympäri. Pienellä harjoittelulla voi ajan kanssa saada hyvinkin kattavan kuvan omista viestintämaneereistaan. Samalla voi tulla tietoiseksi asennoistaan, äänenpainoistaan tai siitä, onko esimerkiksi dialogisti vai luennoitsija.
Toisaalta itseään on myös kaikista helpointa pettää esimerkiksi ajattelemalla ajatuksia, kuten ”olen itsevarma” tai ”olen vakavasti otettava”. Ongelma on siinä, että hyvät ajatukset voivat myös toimia defenssinä haasteiden kohtaamisen edessä. Oletko valmis vastaamaan kysymyksiin: Miten itsevarmuutesi näkyy? Miksi muut käsittävät sinut vakavasti otettavana? Miksi juuri sinulla on tästä asiasta sanottavaa?
Mielestäni tärkeintä on jättää ajatukset taakse ja kohdata esiintymistilanteet rennosti omana itsenä, avoimesti. Mikä tahansa yleisö osaa havaita esiintyjän vetävän roolia, ja luonnottoman tuntuisen roolin seuraaminen herättää katsojissa epäuskoa. Miksi siis uskoa mitään mitä esiintyjä sanoo? Parempi vaihtoehto on vain olla läsnä, hengittää ja olla oma itsensä.
Itsensä ”vakavasti ottaminen” on suuri kompastuskivi, johon useat kaatuvat jo kauan ennen kuin astuvat lavalle. Oman kompetenssin ja guruuden pönkittäminen ei tapahdu esiintymistilanteissa, ainakaan siten että tuot sitä itse esille. Ollessasi yleisön edessä he seuraavat sinua, koska sinulla on oletettavasti jotakin tarjottavaa heille.
Esiintyminen on palvelutoimintaa, ja sinun tehtäväsi on välittää viestisi perille siten, että yleisössä olevat saavat siitä selvää. Ei siinä kannata alkaa kukkoilemaan. Kovaksikeitetynkin kuulijan defenssit nousevat pystyyn, jos he havaitsevat itsensä liian vakavasti ottavan esiintyjän. Sitten peli onkin jo menetetty.
Miten siis olla itsensä kanssa?
- Ole avoin. Uskalla myöntää, että et tiedä tai et osaa
- Ole oma itsesi, mitä se sinun kohdallasi tarkoittaakaan
- Hengitä, rentoudu, ole läsnä
Yleisöön suhtautuminen on toinen askel, joskin kontakti yleisöön alkaa heti astuessasi tilaan. Tapa, jolla saavut tilaan, kävelet, asettelet tavarasi, tervehdit muita, ilmeilet ja elehdit – kaikki viestittävät kuvaa sinusta. Yleisö tekee näistä havainnoista omat tulkintansa. Ahdistava ajatus, vai onko? Olet koko ajan esillä!
Ihmisillä on sisäänrakennettu skanneri, joka antaa vaikutelman ihmisestä heti ensisilmäyksellä. Ensivaikutelmat ovat alitajuisia, mutta yllättävän osuvia ja jälkeenpäin vaikeasti muokattavia. Tämän voi kuitenkin kääntää omaksi edukseen! Jos astut tilaan avoimesti ja rennosti, hyvällä energialla, voit ottaa koko loppuesityksen rauhassa, sillä yleisö on jo puolellasi.
Oma kikkani ensivaikutelmiin on ajatella jotakin noloa tai hassua, joka on tapahtunut itselleni aikaisemmin. Kun astun tilaan, olen rennompi ja mahdollisesti edelleen hymy huulilla. Lisäksi oman nolon mokan ajatteleminen nauraen estää itsensä vakavasti ottamisen.
Yleisöön suhtautumisella tarkoitan sitä, mikä rooli yleisöllä on esiintymisesi aikana. Ovatko he kuulijoita, osallistujia, ammattilaisia, oppilaita, ihmisiä, vai kaikkea sitä? Yleisön varsinaisella roolilla (kuten seminaari-yleisöllä tai opiskelijaluokalla) ei ole niinkään merkitystä: Sinä itse annat esiintymiselläsi yleisölle haluamasi roolin. Miten asetat itsesi yleisöön nähden esimerkiksi statuksen suhteen? Miten suhtaudut yleisöstä tulleisiin kysymyksiin? Pysytkö tiukasti omassa suunnitelmassasi, vai annatko tilanteen kehittyä yleisön tarpeiden mukaisesti?
Itse vältän yleisön passivoimista kuuntelijoiksi. Pyrin rohkaisemaan ihmisiä kysymään, kyseenalaistamaan ja tuomaan omia näkemyksiään esille. Vaikka olisin kuinka ammattilaisena paikalla, on jo 10 hengen ryhmässä enemmän näkemystä ja ideoita kuin minä tulisin yksin koskaan saavuttamaan. Kannattaa siis arvostaa ja käyttää hyväksi yleisöstä löytyvää tietotaitoa! Osallistamalla ryhmää prosessiin he saavat itse tilanteesta enemmän. Lisäksi pääset itse helpommalla!
Vuorovaikutus itsesi ja yleisön välillä on äärimmäisen tärkeää. Muistatko kouluajoilta sen yhden opettajan, joka piti samat kalvosulkeiset vuodesta toiseen ottamatta vastaan kysymyksiä tai nostamatta katsetta piirtoheittimestä? Tässä on ääriesimerkki vuorovaikutuksen puutteesta: Joku kaataa informaatiota toisten niskaan. Tilanne ei hengitä, eikä yleisön tarpeisiin kiinnitetä huomiota. Muistan itse haaveilleeni läpi tällaisten tuntien, eikä aiheesta sitten jäänytkään päähän juuri mitään.
Vuorovaikutuksessa tärkeintä on se, että kanava on auki molempiin suuntiin. Termin kirjaimellisen merkityksen mukaan molempien tahojen (sinun ja yleisön) tulee vuoroin olla valmiita vaikuttumaan siitä, mitä toinen osapuoli sanoo. Mikäli tilanne antaa periksi, voit saada jopa poistettua asiantuntija-kuulija -asetelman ja voitte lähteä tutkimaan käsiteltävää asiaa yhdessä.
Toisinaan tilanne tuntuu määräävän jonkin tahon olevan ns. luennoitsijan asemassa (seminaari, luento, kokous, työpaja), mutta kehotankin haastamaan tätäkin asetelmaa. Olisiko mahdollista haastaa yleisöä ottamaan osaa, kyseenalaistamaan ja ehdottamaan? Voisitko kääntää luennon keskusteluksi?
Haasteita toimivaan vuorovaikutukseen tuo se, että et voi tietää toisen taustalla piilevistä tunnetaakoista tai vallitsevasta energiatasosta. Niitä voi kuitenkin opetella tunnistamaan ja usein alitajuisesti tunnistammekin näitä seikkoja. Hyvänä nyrkkisääntönä kannattaa pitää sitä, että oletusten tekemisen sijasta kysyy, mikäli tietäminen tuntuu oleelliselta.
Yhteenvetona 5 askelta parempiin esiintymistaitoihin
- Älä ota itseäsi vakavasti, rentoudu
- Uskalla myöntää, mitä tiedät ja mitä et tiedä
- Suhtaudu yleisöön tasavertaisina, valmistaudu palvelemaan parhaasi mukaan
- Ole kiinnostunut ja avoin
- Suunnittele hyvin, mutta ole valmis heittämään suunnitelmasi roskiin
- Bonus: Treenaa improvisaatiotaitoja!
Mikäli haluat työstää esiintymistaitojasi pidemmälle, ota yhteyttä ja sovitaan valmennuksesta!
– MK
—
Kirjoittaja on improvisaatiovalmentaja Markus Kaustell. Markus fasilitoi improvisaatiovalmennuksia yrityksille ja yhteisöille sekä Suomessa että kansainvälisesti.