Improvisaatio – Harrastusten antioksidantti

Mikä siinä improvisaatiossa viehättää? Miksi improvisaatioharjoituksiin jaksaa lähteä vielä koulun ja töiden ohella? Mistä löytyy intoa palata aiheen pariin kerta toisensa jälkeen, jopa useita kertoja päivässä? Vastaus kuuluu seuraavasti: Improvisaatio tekee hyvää mielelle ja keholle!

Nyky-yhteiskunnassa eletään väistämättä tulevaisuudessa. Mietitään ensi kuun tai ensi vuoden suunnitelmia, säästetään, vakuutetaan ja lainataan. Kaikilla tuntuu olevan koko ajan jotakin työn alla. Jotakin, jota tulisi kuumeisesti tehdä. Ja tästä podetaan huonoa omatuntoa tai stressataan. Omaa minuutta verrataan toisiin taikka omaan ihanneminään ja pyritään jatkuvasti työn ja harrastusten ohella pääsemään siihen ihanteeseen kiinni. Ristiriita aiheuttaa stressiä ja uupumusta. ”Muttaku mun pitäis…” -ajattelu niittää positiivisilta minäkokemuksilta latvat.

Menneisyys ja omat saavutukset ovat myös välittömästi läsnä. Ihminen on sitä, mitä hän on saavuttanut: CV painaa vaa’assa enemmän kuin nykyhetki tai tulevaisuuden suunnitelmat. Omaan henkilöhistoriaan sidotaan katumuksen ja häpeän hetkiä. Sieltä löytyy myös huikeita saavutuksia ja urotekoja. Tilanteet voivat olla konkreettisia tai aineettomia, kaikki merkitsee! Nämä ovat subjektiivisia kokemuksia, ja näin ollen voivat olla ilmeistä määräänsä pienempiä tai huomattavasti suurempia. Tällaisten tapahtumien kautta ihminen rakentaa luonnollisesti minäkuvaansa ja ajautuu vääjäämättä sivupoluille.

“To grow, you must be willing to let your present and future be totally unlike your past. Your history is not your destiny.”
― Alan Cohen

Tulevaisuus ja menneisyys -ajattelun sijaan improvisaatio keskittyy siihen, mitä tapahtuu juuri tässä ja nyt. Mitä minä ajattelen, mitä parini ajattelee, miltä juuri nyt tuntuu? Aktiivinen läsnäolo maadoittaa ja siirtää keskittymisen rauhottavasti omaan olotilaan.

Esittelen alla muutamia improvisaation peruselementtejä, joiden harjoittamisen kautta hyvinvointi paranee väistämättä myös ”oikeassa” elämässä, treenien ulkopuolella.

Group mind – Syvällinen joukkoon kuulumisen tunne

Group mind eli ryhmämieli tarkoittaa tilaa, jonka jonkin aikaa yhdessä harjoitellut joukko voi saavuttaa. Tätä voidaan kutsua myös ryhmän yhteiseksi flow-tilaksi, jolloin jokainen tuntee tietävänsä mitä tapahtuu, vaikka todellisuudessa kukaan ei tiedä. Ratkaisut ja toimintamallit  nousevat tavallaan ryhmän yhteisestä tietoisuudesta.

Ryhmämieli on konkreettinen esimerkki vanhasta sanonnasta ”ryhmä on enemmän kuin osiensa summa”. Mitä parempi ryhmämieli improvisoivalla joukolla on, sitä nopeammin sooloilusta, kontrollista ja kilpailusta päästään yhteiseen flow-tilaan.

Ryhmämielessä toimiminen on lämmin ja turvallinen tila. Merkityksellisenä olemisen tunne on jotain, mitä ei aina arjessa pääse kokemaan. Kuvittele esimerkiksi tilanne, jossa työpaikan viikkopalaverissa ei väiteltäisi, vaan kaikki ehdotukset otettaisi ilolla vastaan ja niihin rakennettaisiin päälle? Entä jos et joutuisikaan neuvottelemaan kotona siivousvuoroista tai ruoanlaitosta, vaan kaikki toimisivat hymyssä suin kuin yhdestä ajatuksesta yhteisen hyvän vuoksi? Tällaista on improvisaatiota harrastaneen joukon ryhmämielessä toimiminen.

Joo, ja.. – Hyväksytyksi tuleminen

Improvisaation ensimmäinen ja usein tärkeimmäksi koettu sääntö on nimeltään ”Joo, ja..”. Klassikoksi muodostunut hyväksymisen sääntö pitää sisällään paljon opittavaa. Ensinnäkin: Jokainen annettu ehdotus on hyväksyttävä (”Joo!). Toiseksi: Jokaiseen ehdotukseen tulee vastata sen sisältämällä jatkoehdotuksella (”Ja..!”).

Kuvittele, jos arjessa ei tarvitsisi pelätä sanovansa jotain tyhmää. Jos nololta tuntuva möläytys kehittyisikin hetken ”joo, ja” -pallottelun jälkeen maailmanluokan ideaksi, josta kaikki innostuvat. Tai maltillisemmin ajateltuna: Kukaan ei erikseen kiinnittäisi huomiota möläytykseesi, vaan hyväksyisi sen, että jokainen on joskus hölmö. Joo, ja -sääntöä noudattamalla jokaisesta möläytyksestä voi tulla seuraava tuhannen dollarin idea. Tai ainakin pilkkanaurun sijasta myötätuntoisen sekä kannustavan hymyn herättävä moka.

Vaikuttuminen – Improvisaatio elämänasenteena

Vaikuttumisella tarkoitan improvisaatiossa sekä vaikutteiden ottamista jostain tapahtuneesta että toisten ehdotuksista innostumista. Mikäli vaikutut muiden antamista ehdotuksista, ravistat nopeasti hartioiltasi niille vääjäämättä laskeutuvaa kyynistymisen viittaa. Ei ehkä ole helppoa aina sanoa kyllä ja oikeasti innostua. Ei ole aina helppoa vaikuttua jostain näkemästään tai kokemastaan. Ei ole helppoa myöntää, että jokin ulkoinen on saanut sisällämme aikaan vaikuttumisen tunteen. Aina ei ole valmis liikuttumaan. Mutta kun vapautuneen vaikuttumisen antaa jonkin aikaa kyteä asenteessa, vaikka mekaanisestikin, avautuu yllättäen ovia, joita et ole edes huomannut!

Itse olen tavannut monia mielenkiintoisia ihmisiä ja saanut useita äärimmäisen hyödyllisiksi osoittautuneita kontakteja pelkästään sillä, että menin myöntämään vaikuttuneeni. Kiusallisuuden pelosta huolimatta möläytin eräälle laulajalle nauttineeni hänen esityksestään, ja kas kummaa, sitä oltiin soittamassa kuukauden päästä yhdessä keikkaa. En todellakaan suunnitellut asioiden menevän näin, mutta onneksi menivät!

En tarkoita, että jokainen vaikuttuminen johtaisi mitattavaan taloudelliseen tai sosiaaliseen hyötyyn. Tai että vaikuttumalla kerrostalon seinänaapurin pianon pimputtamisesta voit löytää itsesi kiertämästä maailmaa hänen kanssaan. Hyödyt voivat olla hienovaraisempia, mutta sitäkin kauaskantoisempia: Positiivinen yllättyminen, ilon jakaminen, arjen ilmaantuminen, uusien puolien löytäminen itsestä, ja niin edelleen.

Moka on lahja – Epävarmuuden sietäminen

Et voi tietää (tai jopa ylittää) rajojasi, ellet koettele niitä. Jokainen askel pois mukavuusalueelta on oikea askel. Improvisoidessa (tai elämässä yleensä) ei ole virheitä, jokainen virheeksi kuviteltu liike voikin olla vain alkuperäisestä suunnitelmasta poikkeava suunta! Mikäli horjahdat kesken matkan, ehkä horjahdus viekin sinut kohti uutta, mahdollisesti upeampaa päämäärää.

Tämän kaltaisen ajattelun kautta oppii elämään epävarmuuden kanssa. On helpottavaa tiedostaa, että kaikki mitä teet, on oikein. Voit vaan nostaa kädet ilmaan ja hymyillä epävarmoille tilanteille. Epävarmuus ei voi sinulle mitään, voit ainoastaan voittaa. Sama koskee pelkoa, josta kirjoitinkin viimeksi.

Olen itse oppinut moka on lahja -ajattelun kautta spontaanimmaksi ja välittömämmäksi. En enää ajattele yhtä paljon sitä, miltä näytän muiden mielestä tai teenkö asiat ”oikein”. Turhasta etukäteisajattelusta kertyy aivan turhaa taakkaa ja stressiä, parempi mennä vaan sinisin silmin ja rehellisesti. Et kuitenkaan voi olla parempi kuin mitä olet.

Tee sataprosenttisesti se, mihin pystyt juuri nyt.

-MK

Haluatko oppia paremmaksi heittäytyjäksi? Osallistu improvisaation peruskurssille!

Voit myös tulla kokeilemaan improvisaatiota ilmaiselle tutustumiskerralle!